keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Pitkäsenkylän naisten syystapahtumassa riitti väkeä




Naisenergiaa rekkahallissa. Leivonnaiset ja käsityöt vaihtoivat omistajia. Kuva: Pirjo Keronen

Viidessä eri käyttötarkoituksessa ollut Vuolletin halli palveli hyvänolon asiaa.

Copyright: Terttu-Liisa Tokola, KalajoenSeutu, julkaistu 9.11.2011

Torstaina paloivat tuikut ja roihut Vuolletin hallin pihassa, kun Pitkäsenkylän naiset taittoivat marraskuista harmautta myyntitapahtuman merkeissä. Entisessä navetassa, lampolassa, AIV-siilossa ja kahden rekan tallissa vietettiin iltaa coctailpöydän antimien ääressä.

-Idea tapahtumaan lähti Keski-Pohjanmaan maa- ja kotitalousnaisten Hyvänolon päivästä. Ajattelin, että miksemme mekin Pitkäsenkylällä voisi viettää mukavaa iltaa hyvien tarjoilujen äärellä. Ensin tarkoitus oli mennä koululle, mutta eihän tämä väkimäärä olisi sinne mahtunut, Marja-Leena Vuollet naurahtaa.

Paikalla oli 14 kotimyyjää eri puolilta Keski-Pohjanmaata. Ostoksilla kävi pitkälti toistasataa naista.

-Oli hienoa nähdä, miten oman kylän naisiakin oli tullut myymään tuotteitaan. Toivottavasti sana kiertää ja vuoden kuluttua tapahtumassa on vielä enemmän paikallisia kädentaitajia.

Onko suutarin lapsilla kenkiä?

Erkki Priuska palasi eläkepäivillä suutarin hommiin ja kertoo, että omat ja lasten kengät on aina pidetty kunnossa.

Copyright: Hanne Haapakoski, KalajoenSeutu, julkaistu 9.11.2011

Erkki Priuska jäi tänä kesänä eläkkeelle ja rakensi omaan kotipihaansa suutarin verstaan, jonka ovet aukesivat kaksi viikkoa sitten. Priuska on toiminut suutarina viimeksi noin 15 vuotta sitten, välissä mies ehti olla metallimiehenä reissuhommissa.

-Ympäri maailmaa tuli hitsaajana kierrettyä, olisikohan Miami ollut kauimmainen paikka.

Suutarin työt oli aikoinaan lopetettava, kun rahaa ei jäänyt riittävästi käteen vuokran ja muiden kulujen jälkeen. Koneet pysyivät Priuskalla kuitenkin tallessa ja metallitöiden yhteydessä hän on jatkuvasti tehnyt pieniä suutarintöitä ja pitänyt huolta mm. omista ja jo aikuisiksi kasvaneiden lasten kengistä. Joten kun kysytään, onko suutarin lapsilla kenkiä, Priuska naurahtaa.

-Kyllä kenkiä on ja niiden pitää olla lankattuna ja hyvässä kunnossa!

Oppi ei unohdu

Vuosien tauko suutarin työstä ei Priuskan mielestä tunnu missään, sillä työssä vaadittavat opit ovat selkärangassa tiukasti kiinni.

-Tuntuu hyvältä tehdä taas suutarin töitä, tämä oli pitkään mietinnässä, Priuska kertoo kysyttäessä, mikä innosti töihin vielä eläkkeellä.

Suutarin verstas avattiin ilman sen kummempia huuteluja, mutta asiakkaita on silti riittänyt. Priuska tekee töitä tarpeen mukaan ja on paikalla, kun puhelimessa on niin sovittu. Jos hän on kotona, niin kylään voi piipahtaa koska vain.

-Teen kaikkea sitä, mikä suutarin töihin kuuluu. Korkolappujen vaihtaminen on yleisin homma, vetoketjujakin saa vaihtaa usein kenkiin, laukkuihin ja takkeihin. Nyt työn alla ovat esimerkiksi kumisaappaiden varsien vaihto ja korkojen kunnostus.

Joku ehkä tietääkin, että suutarin palveluihin kuuluu myös saksien ja veitsien teroitus - tai ainakin tämän suutarin. Mutta saako mikään suutarin työ Priuskaa rapsuttamaan päätään vaikeudellaan?

-Ei kai tässä työssä mitään vaikeaa ole, kun osaa ja on oikeat laitteet hallussa!

Kaikesta voi selvitä


Vuosi ja neljä kuukautta sitten Priuska joutui jäämään pitkälle sairaslomalle, kun hän sai aivoinfraktin. Se jätti jälkensä ja puhuminen on Priuskalle välillä vaikeaa.

-Onneksi suutarin homma ei ole höpöttämistä, joten ei se infrakti enää ainakaan töitä haittaa.

Priuska haluaa tehdä töitä kotoa käsin niin kauan kuin se onnistuu, sillä hänestä on tärkeää, että ihmisellä riittää tekemistä.



Kengät kuntoon.
Erkki Priuskan mielestä kengät kannattaa tuoda ajoissa kunnostettavaksi, mutta useimmiten pahastikin vaurioituneet kengät saadaan pelastettua.