Emännät Päivi, Hannele ja Seija ovat valmiina palvelemaan.
Ja puuronsyöjät ovat tyytyväisiä.
perjantai 16. joulukuuta 2011
Puurojuhla
Kyläyhdistyksen puurojuhlaa vietettiin 15.12.2011 Vuolletin hallilla.
Emännät Päivi, Hannele ja Seija ovat valmiina palvelemaan.
Ja puuronsyöjät ovat tyytyväisiä.
Emännät Päivi, Hannele ja Seija ovat valmiina palvelemaan.
Ja puuronsyöjät ovat tyytyväisiä.
lauantai 10. joulukuuta 2011
Vierailu eduskunnassa
Pitkäsenkylän maa- ja kotitalousnaiset tekivät 8.12.2011 retken Helsinkiin ja tutustuivat siellä eduskunnan toimintaan, kuunnellen mm. eduskunnan kyselytunnin.
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Pitkäsenkylän naisten syystapahtumassa riitti väkeä
Naisenergiaa rekkahallissa. Leivonnaiset ja käsityöt vaihtoivat omistajia. Kuva: Pirjo Keronen
Viidessä eri käyttötarkoituksessa ollut Vuolletin halli palveli hyvänolon asiaa.
Copyright: Terttu-Liisa Tokola, KalajoenSeutu, julkaistu 9.11.2011
Torstaina paloivat tuikut ja roihut Vuolletin hallin pihassa, kun Pitkäsenkylän naiset taittoivat marraskuista harmautta myyntitapahtuman merkeissä. Entisessä navetassa, lampolassa, AIV-siilossa ja kahden rekan tallissa vietettiin iltaa coctailpöydän antimien ääressä.
-Idea tapahtumaan lähti Keski-Pohjanmaan maa- ja kotitalousnaisten Hyvänolon päivästä. Ajattelin, että miksemme mekin Pitkäsenkylällä voisi viettää mukavaa iltaa hyvien tarjoilujen äärellä. Ensin tarkoitus oli mennä koululle, mutta eihän tämä väkimäärä olisi sinne mahtunut, Marja-Leena Vuollet naurahtaa.
Paikalla oli 14 kotimyyjää eri puolilta Keski-Pohjanmaata. Ostoksilla kävi pitkälti toistasataa naista.
-Oli hienoa nähdä, miten oman kylän naisiakin oli tullut myymään tuotteitaan. Toivottavasti sana kiertää ja vuoden kuluttua tapahtumassa on vielä enemmän paikallisia kädentaitajia.
Onko suutarin lapsilla kenkiä?
Erkki Priuska palasi eläkepäivillä suutarin hommiin ja kertoo, että omat ja lasten kengät on aina pidetty kunnossa.
Copyright: Hanne Haapakoski, KalajoenSeutu, julkaistu 9.11.2011
Erkki Priuska jäi tänä kesänä eläkkeelle ja rakensi omaan kotipihaansa suutarin verstaan, jonka ovet aukesivat kaksi viikkoa sitten. Priuska on toiminut suutarina viimeksi noin 15 vuotta sitten, välissä mies ehti olla metallimiehenä reissuhommissa.
-Ympäri maailmaa tuli hitsaajana kierrettyä, olisikohan Miami ollut kauimmainen paikka.
Suutarin työt oli aikoinaan lopetettava, kun rahaa ei jäänyt riittävästi käteen vuokran ja muiden kulujen jälkeen. Koneet pysyivät Priuskalla kuitenkin tallessa ja metallitöiden yhteydessä hän on jatkuvasti tehnyt pieniä suutarintöitä ja pitänyt huolta mm. omista ja jo aikuisiksi kasvaneiden lasten kengistä. Joten kun kysytään, onko suutarin lapsilla kenkiä, Priuska naurahtaa.
-Kyllä kenkiä on ja niiden pitää olla lankattuna ja hyvässä kunnossa!
Oppi ei unohdu
Vuosien tauko suutarin työstä ei Priuskan mielestä tunnu missään, sillä työssä vaadittavat opit ovat selkärangassa tiukasti kiinni.
-Tuntuu hyvältä tehdä taas suutarin töitä, tämä oli pitkään mietinnässä, Priuska kertoo kysyttäessä, mikä innosti töihin vielä eläkkeellä.
Suutarin verstas avattiin ilman sen kummempia huuteluja, mutta asiakkaita on silti riittänyt. Priuska tekee töitä tarpeen mukaan ja on paikalla, kun puhelimessa on niin sovittu. Jos hän on kotona, niin kylään voi piipahtaa koska vain.
-Teen kaikkea sitä, mikä suutarin töihin kuuluu. Korkolappujen vaihtaminen on yleisin homma, vetoketjujakin saa vaihtaa usein kenkiin, laukkuihin ja takkeihin. Nyt työn alla ovat esimerkiksi kumisaappaiden varsien vaihto ja korkojen kunnostus.
Joku ehkä tietääkin, että suutarin palveluihin kuuluu myös saksien ja veitsien teroitus - tai ainakin tämän suutarin. Mutta saako mikään suutarin työ Priuskaa rapsuttamaan päätään vaikeudellaan?
-Ei kai tässä työssä mitään vaikeaa ole, kun osaa ja on oikeat laitteet hallussa!
Kaikesta voi selvitä
Vuosi ja neljä kuukautta sitten Priuska joutui jäämään pitkälle sairaslomalle, kun hän sai aivoinfraktin. Se jätti jälkensä ja puhuminen on Priuskalle välillä vaikeaa.
-Onneksi suutarin homma ei ole höpöttämistä, joten ei se infrakti enää ainakaan töitä haittaa.
Priuska haluaa tehdä töitä kotoa käsin niin kauan kuin se onnistuu, sillä hänestä on tärkeää, että ihmisellä riittää tekemistä.
Kengät kuntoon.
Erkki Priuskan mielestä kengät kannattaa tuoda ajoissa kunnostettavaksi, mutta useimmiten pahastikin vaurioituneet kengät saadaan pelastettua.
Copyright: Hanne Haapakoski, KalajoenSeutu, julkaistu 9.11.2011
Erkki Priuska jäi tänä kesänä eläkkeelle ja rakensi omaan kotipihaansa suutarin verstaan, jonka ovet aukesivat kaksi viikkoa sitten. Priuska on toiminut suutarina viimeksi noin 15 vuotta sitten, välissä mies ehti olla metallimiehenä reissuhommissa.
-Ympäri maailmaa tuli hitsaajana kierrettyä, olisikohan Miami ollut kauimmainen paikka.
Suutarin työt oli aikoinaan lopetettava, kun rahaa ei jäänyt riittävästi käteen vuokran ja muiden kulujen jälkeen. Koneet pysyivät Priuskalla kuitenkin tallessa ja metallitöiden yhteydessä hän on jatkuvasti tehnyt pieniä suutarintöitä ja pitänyt huolta mm. omista ja jo aikuisiksi kasvaneiden lasten kengistä. Joten kun kysytään, onko suutarin lapsilla kenkiä, Priuska naurahtaa.
-Kyllä kenkiä on ja niiden pitää olla lankattuna ja hyvässä kunnossa!
Oppi ei unohdu
Vuosien tauko suutarin työstä ei Priuskan mielestä tunnu missään, sillä työssä vaadittavat opit ovat selkärangassa tiukasti kiinni.
-Tuntuu hyvältä tehdä taas suutarin töitä, tämä oli pitkään mietinnässä, Priuska kertoo kysyttäessä, mikä innosti töihin vielä eläkkeellä.
Suutarin verstas avattiin ilman sen kummempia huuteluja, mutta asiakkaita on silti riittänyt. Priuska tekee töitä tarpeen mukaan ja on paikalla, kun puhelimessa on niin sovittu. Jos hän on kotona, niin kylään voi piipahtaa koska vain.
-Teen kaikkea sitä, mikä suutarin töihin kuuluu. Korkolappujen vaihtaminen on yleisin homma, vetoketjujakin saa vaihtaa usein kenkiin, laukkuihin ja takkeihin. Nyt työn alla ovat esimerkiksi kumisaappaiden varsien vaihto ja korkojen kunnostus.
Joku ehkä tietääkin, että suutarin palveluihin kuuluu myös saksien ja veitsien teroitus - tai ainakin tämän suutarin. Mutta saako mikään suutarin työ Priuskaa rapsuttamaan päätään vaikeudellaan?
-Ei kai tässä työssä mitään vaikeaa ole, kun osaa ja on oikeat laitteet hallussa!
Kaikesta voi selvitä
Vuosi ja neljä kuukautta sitten Priuska joutui jäämään pitkälle sairaslomalle, kun hän sai aivoinfraktin. Se jätti jälkensä ja puhuminen on Priuskalle välillä vaikeaa.
-Onneksi suutarin homma ei ole höpöttämistä, joten ei se infrakti enää ainakaan töitä haittaa.
Priuska haluaa tehdä töitä kotoa käsin niin kauan kuin se onnistuu, sillä hänestä on tärkeää, että ihmisellä riittää tekemistä.
Kengät kuntoon.
Erkki Priuskan mielestä kengät kannattaa tuoda ajoissa kunnostettavaksi, mutta useimmiten pahastikin vaurioituneet kengät saadaan pelastettua.
keskiviikko 17. elokuuta 2011
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Punainen hera
Pitkäsenkylän naiset tarjoilivat Kalajoen kotiseutujuhlassa 10.7.2011 paikallista herkkua punaista heraa.
Mitä on punainen hera?
Resepti löytyy esimerkiksi Ylen Keski-Pohjanmaan "Kokki"-sivulta:
Punainen hera
20 litraa maitoa (pastöroimatonta)
(Voit käyttää myös vettä ja maitojauhetta)
vajaa ruokalusikka juustojuoksutusainetta
(suolaa halutessa)
Jaa maito kahteen kattilaan, molempiin noin 10 litraa maitoa. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja lisää maitoon vajaa ruokalusikka juustojuoksutusainetta ja keitä maito juoksutetuksi juustoksi.
Lämmitä toiset 10 litraa maitoa kuumaksi ja nosta kauhalla juoksutettu juusto siihen. Älä heitä juoksutetusta juustosta jäänyttä vettä pois. Tarvittaessa notkista kiehuvaa heraa vedellä.
Kiehauta miedolla levyllä pikkuhiljaa n. 6-7 tuntia. Ei tarvitse hämmentää. Lisää halutessa lopuksi suola. Älä käytä teräskattilaa pohjaanpalamisvaaran takia vaan mielellään esim. alumiinikattilaa. Kun väri rupeaa punertamaan hera on valmis.
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Sukkienkutojille kiitokset Vattajan sotilaskodilla
Tiistaina 28.6.2011 Pitkäsenkylän sukkienkutojat, Maa- ja kotitalousnaiset, kävivät kutsuttuina Vattajan leirisotilaskodilla Lohtajalla. Piirin naiset olivat kutoneet sotilaspojille, tuntemattomien sotilaiden pojanpojille villasukkia kokonaista 380 paria.
Kokkolan Sotilaskotiyhdistys ry on perustettu vuonna 1947 ja sen kotipaikka on Kokkola. Yhdistyksen ensisijaisena tehtävänä on edistää varusmiesten ja reservin kertausharjoituksissa olevien hyvinvointia sekä huolehtia oman jäsenistön hyvinvoinnista ja maanpuolustus- valmiudesta. Sotilaskotitoiminnan kivijalkana on vapaaehtoisten, sotilaskotityötä harrastuksenaan tekevien sotilaskotisisarten työpanos. Sotilaskotityö on naisten tapa tehdä vapaaehtoista maanpuolustustyötä.
Vattajan alueella järjestetään eri puolelta Suomea tulevien varuskuntien ampumaharjoituksia, sillä alueen maasto on monenlaisiin harjoituksiin erittäin sopiva.
Paikalle tuli 69 henkeä. Esittelykierroksella kerrottiin omat sukkaparimäärät, järjestelyt ja rahdit.
Kutsuvieraat kahvitettiin ja kahvin painikkeeksi tarjoiltiin talossa leivottua suolapalaa ja munkit.
Sotilaskodista kertoi sotilaskotisisar Eivor Wärn-Auvinen. Itsekin hän oli sukkia kutonut. Ensimmäiset olivat olleet jotakuinkin verkkosukan oloisia, mutta ainahan voi lohduttautua sillä, että on myös isompijalkaisia miehiä... Seuraavat sukkaparit olivat onnistuneet paremmin.
Eivor kertoi myös vuosien takaisesta toiminnastaan Kroatian sotilaskodilla. Yhteenvetona hän sanoi, että opiskelu kannattaa - hänen aikoinaan käymänsä italian kurssi oli ollut varsin hyödyllinen - ja että kun tilaisuus tulee, niin kannattaa lähteä kokeilemaan uusia asioita.
Saimme myös kuulla, millaista oli ollut sotilaskodin perustaminen Tallinnaan vuosia sitten.
Tuhannen miehen leirille, joka nykyisin kestää pari viikkoa, tarvitaan yksin kahvia sata pakettia ja päivässä 500-600 munkkia. Sotilaskotisisarilla ei käy aika pitkäksi!
Orvokki Säätelä lausui kaksi omaa runoaan. "Hetki Puskalan tuvassa" kertoi menneistä ajoista. "Tuhat aaltoa" kuvasi kauniisti Pohjanmeren oikkuja.
Lopuksi laulettiin Suvivirsi - "aivan ilman sanoja", kuten esilaulajamme totesi! :-)
Yhteiskuvaan ei millään ollut kaikki mahtua. Sotilaskoti-lehdessä, jonka painos on 8000 kappaletta, julkaistaan kuva sekä artikkeli tapahtumasta.
Marja-Leena kertoi, että vuosia sitten Pitkäsenkylän Maa- ja kotitalousnaiset olivat hoitaneet yhden sotilasleirin muonituksen. Työtä oli ollut runsaasti, mutta kaikki oli onnistunut erinomaisesti.
Kokkolan Sotilaskotiyhdistys ry on perustettu vuonna 1947 ja sen kotipaikka on Kokkola. Yhdistyksen ensisijaisena tehtävänä on edistää varusmiesten ja reservin kertausharjoituksissa olevien hyvinvointia sekä huolehtia oman jäsenistön hyvinvoinnista ja maanpuolustus- valmiudesta. Sotilaskotitoiminnan kivijalkana on vapaaehtoisten, sotilaskotityötä harrastuksenaan tekevien sotilaskotisisarten työpanos. Sotilaskotityö on naisten tapa tehdä vapaaehtoista maanpuolustustyötä.
Vattajan alueella järjestetään eri puolelta Suomea tulevien varuskuntien ampumaharjoituksia, sillä alueen maasto on monenlaisiin harjoituksiin erittäin sopiva.
Paikalle tuli 69 henkeä. Esittelykierroksella kerrottiin omat sukkaparimäärät, järjestelyt ja rahdit.
Kutsuvieraat kahvitettiin ja kahvin painikkeeksi tarjoiltiin talossa leivottua suolapalaa ja munkit.
Sotilaskodista kertoi sotilaskotisisar Eivor Wärn-Auvinen. Itsekin hän oli sukkia kutonut. Ensimmäiset olivat olleet jotakuinkin verkkosukan oloisia, mutta ainahan voi lohduttautua sillä, että on myös isompijalkaisia miehiä... Seuraavat sukkaparit olivat onnistuneet paremmin.
Eivor kertoi myös vuosien takaisesta toiminnastaan Kroatian sotilaskodilla. Yhteenvetona hän sanoi, että opiskelu kannattaa - hänen aikoinaan käymänsä italian kurssi oli ollut varsin hyödyllinen - ja että kun tilaisuus tulee, niin kannattaa lähteä kokeilemaan uusia asioita.
Saimme myös kuulla, millaista oli ollut sotilaskodin perustaminen Tallinnaan vuosia sitten.
Tuhannen miehen leirille, joka nykyisin kestää pari viikkoa, tarvitaan yksin kahvia sata pakettia ja päivässä 500-600 munkkia. Sotilaskotisisarilla ei käy aika pitkäksi!
Orvokki Säätelä lausui kaksi omaa runoaan. "Hetki Puskalan tuvassa" kertoi menneistä ajoista. "Tuhat aaltoa" kuvasi kauniisti Pohjanmeren oikkuja.
Lopuksi laulettiin Suvivirsi - "aivan ilman sanoja", kuten esilaulajamme totesi! :-)
Yhteiskuvaan ei millään ollut kaikki mahtua. Sotilaskoti-lehdessä, jonka painos on 8000 kappaletta, julkaistaan kuva sekä artikkeli tapahtumasta.
Marja-Leena kertoi, että vuosia sitten Pitkäsenkylän Maa- ja kotitalousnaiset olivat hoitaneet yhden sotilasleirin muonituksen. Työtä oli ollut runsaasti, mutta kaikki oli onnistunut erinomaisesti.
maanantai 13. kesäkuuta 2011
Suvi-ilta Saukkonkoskella 12.6.2011
Muutaman päivän Suomen kesä näyttäytyi kuumimmilta puoleltaan. Suvi-iltapäivänä sää kuitenkin viileni ja tuuli niin, että oli laitettava lämpimämpää ylle. Vaan koskelle kokoontui iloinen joukko...
Nokipannukahvia, muurinpohjalättyjä, makkaraa...
Arvontaa myös, ilman muuta!
Onkikilpailu :-)
Nokipannukahvia, muurinpohjalättyjä, makkaraa...
Arvontaa myös, ilman muuta!
Onkikilpailu :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)